Uhmapäivä.

Ja vielä yksi päivä joka on mennyt ihan päin mäntyä. William aloitti kiukuttelun heti aamusta, hän mm. heitti aamupalansa lautasineen tiskialtaaseen, heitti kaikki kalsarinsa ympäri olkkaria, katoi pyykkitelineen jnejne. Ja ei missään nimessä suostunut päikkäreille.

Vähän aikaa hän osasi tosin olla nätisti, varmaan koska innostui niin kovasti meikäläisen sisustus-ideasta;

Vaatekaapit. Pikkumies on Cars-fani, kuten varmaan moni muukin alle 15-vuotias poika :D

Mulla meni sitten hermot ja aattelin että jospa mentäis ulos pulkkamäkeen, niin sais purkaa vähän energiaa ja ehkä sitten uni maistuisi? Mentiin mun mummulle ja mofalle.
Kerettiin olla pihalla ehkä 30min kun sattui pieni haveri ja Wiltsulla meni huuli halki. Ei siinä sitten muu auttanu kuin mennä sisälle, vertakin tuli siihen malliin että jopa minua alkoi heikottaa.
Poikanen sai jäätelöä ja sitten oli kaikki hyvin taas. Ja päikkärithän jäivät nyt sitten väliin.

Minulle soitettiin muuten tänään, vihdoin ja viimein, Porvoon kirurgiselta poliklinikalta ja sanottiin että leikkauspäätös on tehty ja kokeillaan nyt sitten sitä tähtystysleikkausta jos itse vaan suostun siihen. Sanoin että tuskin siitä nyt haittaakaan ole, paitsi että joudun sairaslomalle, mutta mä en enää kestä tätä kipeää jalkaa! Joten olen nyt leikkausjonossa, lääkärin mukaan menee jotain pari-kolme kuukautta vielä.

Nyt illalla ollaan taisteltu jo pari tuntia taas nukkumaanmenosta, minä kun itsekkäänä äitinä haluaisin mennä YKSIN saunaan. Pikkuherran mielestä se on aivan älytön idea, hän haluaa mukaan. Ja jos ei pääse niin sitten riehutaan ja ei todellakaan mennä nukkumaan.

Paitsi että nyt hän taisi simahtaa, jospa piipahtaisi siellä saunassa nyt sitten ennekuin on nukkumaanmenoaika, huomenna ois herätys taas klo. 6.00.