Mmm..muffinsi!

Oma maa mansikka..

Hiljaa hyvä tulee..

Remonttia, remonttia..

Minullahan ei ole muuta kuin aikaa, joten päätin nyt yrittää taas remontoida tätä blogia vähän enemmän "mun näköiseksi". Mutta kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi niin näissä jutuissa kestää aina.. 

Kertokaas mielipiteitä blogin uudesta ulkonäöstä! :)

Viikonloppu.

Nyt ois jo eka sairalomaviikko ohi, 2 jäljellä vielä.

Eilen oltiin melkein koko päivä isomummulassa, sinne tuli illalla taas koko konkkaronkka. Kotiin kun päästiin niin pikkumies sai mennä melkein samantien sänkyyn ja minä ja naapuri katseltiin meillä Euroviisuja. 
On se vaan hurjaa kun joka vuosi on yhtä jännää, nytkin vaikkei Suomi edes ollut mukana (luojan kiitos!) Ja Saksan biisi oli alusta asti mun lemppari, hyvä että voittivat. Harmi vaan että Islanti ja Irlanti saivat niin huonot pisteet sillä niilläkin oli todella hienot kappaleet. 

Tänään käytiin hakemassa mun auto, se on nyt ollut viikon verran mummun pihalla. Mofa jopa pesi sen ennenkuin päästi meidät lähtemään. 
Lähtettiin vähän ex tempore Tuusulaan päin, moikkaamaan Ritva-mummia (W:n isän äidin äitiä) Hän asuu Valkeakoskella, joten pakkohan häntä oli mennä moikkaamaan nyt kun hän oli täällä lähempänä. Ja viime näkemästä onkin jo melkein vuosi! 
Syötiin vadelmakakkua ja muffinseja, leikittiin, vaihdettiin kuulumisia, höpöteltiin vaikka mitä ja Wiltsulla oli kivaa. Kunnes iski väsy. 
Käytiin kotimatkalla vielä Järvenpään ABC:ssä syömässä, tuli vähän ällö olo kun ei keretty syömään mitään ruokaa aikaisemmin. 

Kotiin kun päästiin niin avattiin mummin antama lahja, Wiltsu tykkäsi kovasti eläinjunasta (no, hän nyt tykkää kaikesta joka pitää meteliä :P) 

Edustavana, purkka suussa.. :P

Jalkani ei vaan tainnut ihan vielä tykätä noin pitkästä ajomatkasta, sitä jomottaa aika lailla, vaikka onkin parantunut uskomattoman hyvin! En ole koko viikonloppuna käyttänyt keppejä ja torstainahan menen poistattamaan tikit. Mutta silti pitäis jaksaa levätä ja olla sairaslomalla vielä 2 viikkoa.... 

  one week later..

5 päivää.

Kaikki on vain pyörinyt nyt mun jalan ja leikkauksen ympärillä. 
Wiltsukin on ollut maanantaista asti pois kotoa, mummolassa kylläkin, mutta silti. Olin siellä yötä ke-to välisenä yönä, joten ei olla oltu ihan koko viikko sentään erossa. 
Tänään hän tuli kotiin, koska pystyn jo hyvin astumaan jalalle ja olen täällä kotona kävellyt ilman keppejäkin. Turvotus on laskenut, vaikka onhan jalka vielä huomattavasti turvonnut toiseen jalkaan verrattuna. Pystyn jo katselemaan haavoja ja tikkejä ilman oksennusrefleksiä, ja omaksi onneksini niistä ei tule mitään töhnää joten hyvin näyttäisi paranevan. 

William tuli tosiaan päiväkodilta suoraan kotiin tänään, siinä neljän jälkeen ja aloitti heti osoittamaan mieltään. Mikään ei ollut hyvin, mutta eipä se mikään ihme olekaan kun äitiä ei ole koko viikkoon näkynyt tai tarvinnut totella. 
Sain hänet sentään nukahtamaan jo klo. 20.50, mikä on huima edistys! Joten kiitos mummulle, unirytmi on ilmeisesti tarttunut pikkumieheen. *koputtaa puuta* Tai sitten hän oli vaan väsynyt.. No, katsotaan miten huomenna sujuu. 

Nyt olisi vielä 2 viikkoa sairaslomaa, vaikka omasta mielestäni jalka on jo hyvässä kunnossa ja voisin lähteä takaisin töihin.. :P Mutta kai se on uskottava lääkäriä ja otettava rauhallisesti nyt vaan. Ja riittäähän täällä kotonakin tekemistä..

Paperit sairaalasta.

Tmp-indik. Lateraalinen nilkkakipu vanhan nilkkamurtuman jäljiltä ja pieno OCD-pesäke anterolateraalisesti taluksessa. Päädytty artroskopiaan. 

Toimeenpide NHF25 Arthoscopia TC dx.

Piirretään luiset maamerkit tibialis anterior ja extensorjänteet sekä ihontuntohermo iholle. Täytetään nivel. Anterolateraalisen porttaalin kohdalle ihoviilto veitsellä jonka jälkeen tylpästi reitti niveleeseen niin että täyttöneste purkautuu. Skooppi niveleeseen ja anteromediaalinen porttaali neulan kanssa näkökontrollissa. Todetaan että nivelen etuosa on varsin tiukka ja arpinen ja normaaliskoopilla ei saada näkyväisyyttä nilkan takaosiin. Tehdään pahimpiin arpihöttöihin shaverilla debridement jonka jälkeen todetaan että ei merkittävää taluksen tai tibian rustovauriota lukuun ottamatta aivan anterolateraalisesti talukseen tulevaa pientä tähtimäistä rustovaurioaluetta joka mahdollisesti olisi tuo OCD-alue mutta toisaalta mitään syvää pesäkettä siinä ei näy. Tätä hieman rapsutellaan ja pohja verestetään. Huomio kiinnittyy siihen että lateraalinen nivelrako talomalleolaarisesti täysin tämmöisen arpimassan täyttämä ja sitä shaverilla poistetaan kun tulee tähän kipualueelle. Mediaalisesti tilanne normaalimpi. Arpien poiston jälkeen suljetaan ihoavaukset yksittäisin ompelein. 

Diagnoosi S82.6 St. p. fractura malleoli lateralis cruris dx. 


Ja jos joku osaa suomentaa tämän niin olkaa hyvä :D

LEIKKAUS

Moni on kysynyt että miten leikkaus meni, mitä tehtiin ja miten voin, joten yritän nyt parhaani mukaan kirjoittaa kaiken tänne. Aloitan alusta ja sepitän varmaankin tähän päivään asti, joten jos ei jaksa lukea niin kannattaa antaa olla. :) 

Eilen, eli maanantaina, saavuin n. klo 9.30 Porvoon sairaalaan päiväkirurgiselle osastolle. Ilmottauduin ja sain käskyn mennä odotustilaan odottamaan. Hetken päästä hoitaja tuli hakemaan ja vei minut vaihtamaan vaatteita. Pakko sanoa että kyllä noi sairaalan vaatteet ovat sitten sexyjä! :D
Pääsin sitten toiseen odotustilaan josta löytyi nojatuoleja, telkkari, kahviautomaatti ja vaikka mitä. Tilassa oli 4 muuta odottamassa, olivat tietenkin vallanneet nojatuolit sekä telkkarin joten aloitin kirjani lukemisen. 
Yksi mies haettiin leikkaukseen, me muut odoteltiin. Sitten oli toisen naisen vuoro. Minulle tuotiin jonkinlainen esilääkitys. Odottelin. Hoitaja tuli joskus yhdentoista maissa hakemaan minut "keskusteluun" jolloin hän ilmoitti että kirurgi oli tutkinut kuviani ja päättänyt että minut nukutetaan sittenkin, varsinkin kun kello on jo näin paljon ja ala-raajapuudutus häviää vasta monen tunnin kuluttua leikkauksesta, eli en olisi päässyt enää samana iltana kotiin. Alkoi ahdistamaan ajatus nukuttamisesta, mutta jos pääsisin sillä illalla kotiin niin mikäs siinä sitten.
Takaisin odotustilaan istumaan, taas vietiin yksi mies leikkaukseen. Sain jotain aivan kamalaa litkua juotavaksi, joke PreOperation-drink vai mikä lie. Kun ennen leikkaustahan ei saannut 12 tuntiin syödä tai juoda. 
Paras ystäväni/lapsuudenystäväni sattuu olemaan sairaalassa töissä joten hän tuli moikkaamaan minua, hänellä ei kuulemma juuri sillä hetkellä ollut mitään tärkeää tekemistä joten hän istui höpöttelemässä kanssani melkein tunnin. Yhdeltä hänen oli palattava töiden ääreen, mutta lupasi piipahtaa luonani vielä ennen kotiinlähtöä. Hän piristi todellakin päivääni ja rentouduin edes vähän kun tiesin että joku sentään käy katsomassa minua. 
Vähän yli yksi viimeinen potilas vietiin leikkaussaliin ja jäin yksin odottelemaan. Kirurgini tuli vielä tutkiskelemaan jalkaani, lähti sitten valmistautumaan ja n. varttia vaille kaksi oli minun vuoroni. 
Tuntui melko oudolta itse kävellä leikkaussaliin jossa oli monta hoitajaa, ja sitten siinä kaikkien edessä riisua takki, kengät ja sukat ja mennä leikkauspöydälle makaamaan. 
Sain päälleni lämpimiä peittoja, ja jalkani nostettiin jonkinlaiselle tyynylle ja putsattiin vaaleanpunaisella aineella. Hoitaja laittoi käteeni tipan, sormeen pulssimittarin ja rintaan sekä kylkeen jotkut "napit". Otsaankin viritettiin joku juttu. Sitten he soittivat nukutuslääkärin paikalle, muistan olleeni niin hermona että tärisin ja hoitaja piti happinaamaria kasvojeni läheisyydessä ja käski hengittää syvään.
Muistan että nukutuslääkäri sanoi antavansa ensin puudutusainetta ja sitten vasta nukutusaineen. Puudutusaine tuntui tosi ikävältä käsivarressa, ja seuraavaksi tuntui ihan kamalalta, tuntui kun en saisi henkeä ollenkaan. Ja taas hoitaja käski hengittää syvään happea happinaamarista. Sen jälkeen en muista yhtään mitään.


Kun heräsin mulla oli vieläkin happinaamari, kysyin hoitajalta että saako sen ottaa pois. Sai. Hän nosti sänkyni selkänojaa vähän ylemmäs jolloin mua alkoi oksettamaan. Sain heti suonensisäistä pahoinvointilääkettä ja helpotti melko nopeasti. Jalkaa jomotti aivan järkyttävästi ja sainkin sitten heti 2 buranaa sekä jotan morfiinin tapaista särkylääkettä, ja jääpussin jalalleni. 
Sain mehua sekä sämpyläm, kesti vähän aikaa syödä kun vielä oli vähän etova olo. Kello oli melkein neljä. Ystäväni oli kolmen jälkeen käynyt katsomassa minua mutta nukuin ja hoitaja oli sanonut että mua ei saa herättää joten ystäväni lähti kotiin. Kiitos kuitenkin että kävit! (tiedän että käyt lukemassa.. :P)
Makoilin vähän aikaa ja puoli viideltä kysyttiin että pääsenkö jo ylös. Mulle annettiin sauvat käteen ja yritin, lääkärin käskystä, astua jalalle mutta se sattui aivan liikaa. Kävin vaihtamassa vatteet, soitin mofan hakemaan mut kotiin ja menin odotustilaan odottamaan. Vähän yli viisi pääsin kotiin, mukanani 4 Oxynorm 5mg tablettia (on erittäin vahva lääke, joka käytetään leikkauksen jälkeiseen kipuun) sekä reseptit 600mg Buranaa ja Panacodia (kolmiolääke) varten. 
Ja koska minut nukutettiin niin en saannut mennä yksin yöksi kotiin, joten käväisin mofan kanssa kotona hakemassa vähän tavaraa ja sitten hän vei minut tädilleni yöksi. 
Illalla sain jonkinlaisia "sivuvaikutuksia" kaikista lääkkeitä, menin ihan vitivalkoiseksi, olin jääkylmä mutta hiki valui kuin mikäkin. Mutta olo meni sitten ohi kun join runsaasti. 

Jalka eilisiltana, se on pinkki koska toi desinfiointiaine jota laitetaan ennen itse leikkausta on ton väristä ja se ihan helpolla irtoa ihosta :)

Tänä aamuna kun heräsin tätini ja hänen miehensä olivat jo lähteneet töihin, joten söin vähän aamulapaa, vedin pari nappia naamaan ja istuin hetken koneella. Soitin sitten mofalle joka tuli hakemaan minut niille. 

Siellä juotiin aamupäiväkohvit, jonka jälkeen mummu käski minut sohvalle makoilemaan. Luin n. puolet kirjastani kunnes meinasin nukahtaa ja oli pakko nousta. Mofa lähti kauppaan, ja toi mun ja mummun pyynnöstä kokonaisen grillatun broilerin ruoaksi, vaikka hän itse inhoaa broileria kun on pienenä joutunut syömään niin paljon kanaa kun ei ollut muuta syötävää sodan jälkeen. 

Ruoan jälkeen menin taas sohvalle makoilemaan, luin vähän aikaa ja kun mummu oli saannut tiskattua niin hän liittyi seuraan ja alettiin katsomaan telkkaria, kunnes hän ehdotti että avattaisiin toi "jalkapaketti", koska haavathan pitää pestä joka päivä ja vaihtaa puhtaat siteet. 

Jalka oli sitten tämännäköinen kun poistettiin siteet, ja ton teipin alla oli jotain niin järkyttävän näköistä että mua alkoi yököttämään enkä todellakaan pystynyt sitten enää ottamaan kuvia! (joo, oon aika herkkä kun on kyse verestä ja tämmösestä, tikitkin ovat jotenkin niin ällöjä..)

Jalassani on 2 leikkaushaavaa, toisesta laitettiin se tähystyskamera sisään ja toisesta sörkittiin..

Pestiin äkkiä haavat ja laitettiin äkkiä takaisin piiloon. 

Katsottiin vielä Salkkarit, jonka jälkeen pyysin mofaa viemään minut jo kotiin. Kotimatkalla piipahdettiin työpaikallani, vein sairaslomapaperin sinne ja ostin vähän namia. :) 

Ja nyt olen tosiaan kotona, yksin kun pikkumies on mummolassa. Toisaalta minäkin lähden siine huomenna, mä en vaan kestä olla täällä yksin! 

Ja sairaslomakin venähti nyt kolmiviikkoiseksi, eli menen vasta 14.6 takaisin töihin.. 

Tämän enempää en nyt muista, jos on jotain kysymyksiä vielä niin kysykää. :)

Angstia.

Lupasin itselleni olla kirjoittamatta enää huomisesta, mutta nyt on enää 12 tuntia kunnes olen Porvoon sairaalassa odottamassa vuoroani.
Ja jos jollain on mennyt koko juttu ohi, niin huomenna mun jalka leikataan ja huomenna lapseni menee KOKO VIIKOKSI HOITOON! *angstangstangst*

Inhoan sairaaloita, inhoan neuloja, inhoan verta.. Inhoan kipua. Mutta kai se on vaan pakko mennä sinne. 

No, ilmoittelen itsestäni enemmän sitten kun olen kotiutunut ja semmosta. 

Toiseksi viimeinen työpäivä.

Huomenna olisi sitten viimeinen työpäivä ennen sairaslomaa. Maanantaina mut leikataan, ja sitten toivotaan että jalka paranee. Olen kyllä melko skeptinen sen suhteen, koska tänäänkin se on ollut niin turvonnut ja kipeä etten saannut sukkaa jalkaan ja oon muutenkin "joutunut" kulkemaan crocseissa kun muut kengät painavat nilkkaa. Mutta onhan se hyvä saada nyt leikattua, tunto on jo kauan sitten hävinnyt ja pystyn enää liikuttamaan vain isovarvasta...

Tähän asti ei ole pelottanut, mutta tänään iski jotenkin lievä ahdistus. Leikkaus, puudutus, kainalosauvat, haava, lämpö.. Kaikki. Ja se vielä että pikkumieheni menee ekaksi VIIKOKSI mun äitille hoitoon! Miten ihmeessä mä kestän täällä kotona VIIKON ihan yksin!? En pääse minnekään ton jalan takia ja lapseni on 50km päässä. :'( 

Miksi mulle mulle piti tulla tämmönen perhanan kysta? Nyt on ollu jo yli kaks vuotta lääkärissä juoksua, röntgeneitä, magneettikuvauksia, murtumia, kipsiä, kainalosauvoja, ortopedilla käyntejä.. Tekisi vaan mieli huutaa V*TTUS**TANA, miksi minä!?

Ennenkuin menen maanantaina leikkaukseen niin lähdetään mun mofan kanssa viemään toi mun Punto tuulilasinvaihtoon, sehän halkesi pari kuukautta sitten ja katsastuksessa tuli korjauskehoitus koska se halkeama levisi kuskin näkökenttään. Ja enhän mä pariin viikkoon mitään autoa tarvitsekaan kun kaasujalkaani sörkitään...


Tänään on kuitenkin ollut suht. hyvä päivä, menin vasta ilta-vuoroon joten nautittiin Wiltsun kanssa yhteisestä, kiirettömästä aamusta ja syötiin aamupalakin ulkona parvekkeella; 

Sunny Sunday.

Tänään on ollut kaikin tavoin kiva päivä! Ollaan oltu isomummulla ja isomofalla koko päivä ja puuhailtu vaikka mitä. 

Ensin syötiin jäätelöä ja leikittiin hiekkalaatikossa ja sitten käytiin autotallissa vähän koeajamassa ruohonleikkuria..

Tehtiin myös pieni ex tempore-reissu Porvooseen, ja siltä reissulta tarttui mukaan;

...KEINU! 

Käytiin sisällä syömässä ja sitten mentiin porukalla pihalle kokoamaan keinua, saatiin se kasattua ja ihan oikein jopa. :P

Wiltsu oli kyllä niiiin innoissaan kun pääsi kokeilemaan uutta keinua, mutta ei hän kauaa malttanut keinua kun piti sitten päästä kokeilemaan sitä toisenlaista keinua. :) 

Eli tekemistä on taas riittänyt, ja päivä on muutenkin mennyt hyvin ilman mitään ylimääräistä kiukuttelua. Ulkona ollaan oltu ihan koko päivä, on niin ihanaa kun aurinko paistaa näin pitkän, kylmän ja ankean talven jälkeen.

Tänään

on ollut ihanan lämmintä, joten olimme aamupäivällä parvekkeella puuhailemassa. Laitettiin pöytä ja tuolit paikoilleen, vahakangasliina kiinni jeesusteipillä pöytään ja pidettiin sitten kesän ekat mehukekkerit. :) 

Iltapäivällä lähdimme vaarantamaan kehä ykkösen liikennettä, määränpäänä Kannelmäki. Yllätyin kuinka nopeasti oltiinkin perillä, ennen kesti aina helposti tunti-puolitoista ajaa sinne tai muualle stadiin. Totesin siinä samalla että ei ehkä ollutkaan niin pöllö ajatus muuttaa tänne Sipooseen, vaikka alussa iski pieni angsti siitä että mitä tulikaan tehtyä! 

Käytiin tosiaan erään mamma-kaverin luona jolla on Wiltsun ikäinen tyttö, sekä vajaa pari kuukautta vanha tyttövauva. Meinasi jo paniikki iskeä kun en muistanut miten noin pientä pidetään sylissä! 
Wiltsulla ja Kaislalla oli taas tosi kivaa yhdessä, vaikkei ne puhukaan samaa kieltä niin jutut sekä leikit luistavat mainiosti. (William ymmärtää melkein kaiken mitä hänelle sanoo suomeksi mutta hän vastaa aina ruotsiksi)

Huono bloggaaja.

Siis apua! Miten jotkut keksivät päivittäin jotain kirjoitettavaa blogiinsa, joskus jopa monta postausta päivässä!? Mulla on pää taas ihan tyhjä, ja jotenkin tuntuu ettei meillä tapahdu mitään jännää tai mitään mistä vois kirjoittaa. 
Mä käyn töissä, Wiltsu käy päiväkodissa, tullaan kotiin ja ollaan väsyneitä. Syödään, käydään pesulla ja mennään nukkumaan. Aamulla taas päiväkodin kautta töihin, ja sama oravanpyörä jatkuu. Näin siis melkeinpä joka päivä. 

Kai se on vaan otettava itseään niskasta kiinni ja kehitettävä jotain muutakin tekemistä välillä, ellei muuta niin ihan vaan jotta saisi uusia aiheita tänne blogiin. :) 

ÄLSKADE HJÄRTEGRYN

Ja taas on uusi kilpailu startannut lempparivaate-blogissa; http://alskadehjartegryn.blogspot.com/.

Ollaan tottakai mukana kilpailemassa taas, ja tällä kertaa voi voittaa vapaavalintaisen kevätpipon, alla pari esimerkkiä. 

Pitäkääs peukut pystyssä että onni suosisi meitä tällä kertaa, nämä pipot ovat vaan NIIIIN ihania! (toki niitä voi ostaakin, maksavat vain 100 kruunua)

Äitin, mummun ja isomummun päivä.

Kokoonnuttiin tänään koko konkkaronkka mummulleni, syötiin superhyvää ruokaa ja juotiin kakkukahvit päälle. 

Pöytä katettuna yhdeksälle

Kävin sateessa, mofan kumpparit jalassa, poimimassa vähän valkovuokkoja koska ne kuuluvat mielestäni yhteen äitienpäivän kanssa. Mummu laittoi ne sitten ruokapöytää koristamaan.

 

Mmm, kakkua..

Tänään on ollut kaikenkaikkiaan hyvä päivä. :)

 

Hyvää Äitienpäivää ♥

Äitienpäivälahjani

Tämmöinen päivä taas.

Tänään on niin moni asia mennyt päin mäntyä että en jaksa edes luetella kaikkea! Mutta iltapäivällä aurinko näyttäytyi vähäksi aikaa, ja silloin me olimme ulkona mummolassa nauttimassa; 

 Ensin oltiin hiekkalaatikossa kaivelemassa.. 

 ..jonka jälkeen Wiltsu pääsi kottikärryn kyytiin, eno kuskasi kesärenkaat varastosta sillä..

Sitten siirryttiin takapihalle potkimaan palloa! Tai Wiltsu ja mofa (minun isäni) potkivat..

..ja minä seurasin vierestä, auringossa istuen asuntovaunun rappusilla.

(ja minähän en vapaapäivinä meikkaa, tukkakin on vielä aamusaunan jälkeen märkä..)

  Mietiskelin siinä istuessa että tällä takapihalla mekin juoksenneltiin ja leikittiin 20v sitten..

 Ulkoilun jälkeen pikkumiestä alkoi väsyttämään, ja hän nukahti ruokapöytään.. 

 ...joten kannoin hänet isomummun ja isomofan sängylle nukkumaan. 

Ja kuten jo mainitsinkin niin muuten tämä päivä on mennyt ihan päin mäntyä. Minä olen mm. rahaton ja päässäni on kuhmu sekä reikä ja pikkuveljeni on autoton, joten jouduimme viemään hänet kotiin Pernajaan asti.

Kotona oltiin vasta klo. 21 tänään, ja silloin aloin väsäämään salaattia huomiselle äitienpäivälounaalle jota syödään isomummulassa. Tässä lopputulos, saas nähdä mille maistuu.. 

Nyt odotan jo innolla huomista, jolloin saan avata ekan "oikean" äitienpäivälahjani, jonka pikkumies on tehnyt päiväkodissa. <3 

Tavallinen toukokuinen torstai.

Kohta olisi taas tämä työviikko pulkassa. Tänään on ollut jotenkin todella väsyttävä päivä, onneksi aika kuitenkin meni suht. nopeasti töissä. 
Käytiin pikkumiehen kanssa ostamassa mansikoita ja jättimustikkamuffinsi ja mentiin isomummulle heti päiväkodista. 

Äitin pikkuinen oli tehnyt äitienpäivälahjan päiväkodissa, tänään saatiin ottaa se kotiin. Jänskättää jo että mitä hienossa paketissa mahtaa olla, tämä on nyt ensimmäinen äitienpäivälahjani! (kahtena edellisenä vuotena olen saannut Wiltsun&mummun yhdessä ostamia kukkia, hienoja nekin tottakai!) 

<3

 

Mummolassa herkuteltiin ja juotiin kaffet, kerroin myös että olen lähettänyt asuntohakemuksen erääseen paikkaan. Saas nähdä kuinka siinä käy, pitäkää peukkuja! 
Siinä kahvia juodessa oli puhetta mukeista jolloin kerroin että lemppari-kaakaomukini putosi joku aika sitten lattialle ja hajosi. Mummuni pelasti päivän ja antoi minulle uuden, joka on ollut heillä jokunen vuosi kaapissa käyttämättömänä! 

Pikkumiehellä iski illalla joku Duracelpupu-kohtaus, ei meinannut mennä nukkumaan ollenkaan. Onneksi sitten kuitenkin simahti, ja mamma sai vähän "omaa aikaa", eli; 

If this ain't love then I don't know what love is...

Käväisin myös postilaatikolla, en jaksanut/ehtinyt aikaisemmin, joten kun muksu nukahti sain oivan tilaisuuden käydä ulkona. :) Laatikosta löytyi aamulehti :D, Vartti + mainoksia, uusin Seiska, laskuja (plääh!) ja pienenpieni paketti! Pakettia olinkin jo odottanut, toimitus oli SUPERNOPEA sillä tilasin tuotteet toissapäivänä! 

Niin, tilasin siis tällaiset äitienpäiväkortit täältä; http://www.digitaland.fi/  

 Siinä ois mummuille, famulle sekä Annelle (tädilleni)

Että tämmöistä tänään, mitähän huomenna sitten?

 

 

Kevättä rinnassa.

Näin kivaa oli tänään kun isomofa oli ottanut esille kaikki pihakalusteet, nyt on kevät! :)

Pottajuttu.

Meillähän ollaan pottailtu jo kohta 2 vuotta, mutta nyt on homma alkanut vasta oikeesti sujumaan. Tänään Wiltsun vaippa on ollut kuiva melkein koko päivän, paitsi kun oltiin pari tuntia ulkona ja kakka tuli vaippaan. Mutta viidet pissat tuli pottaan, se on jo iso askel :) 
Tavoitteenahan olisi saada pikkumies opetettua täysikuivaksi kesään mennessä, saas nähdä kuinka käy. Kotona hän on aina kalsareissa, välillä tulee vahinkoja kun ei kesken leikkien muista käydä vessassa mutta semmosta se on. Kakka sen sijaan tulee AINA vaippaan/kalsareihin, en ymmärrä miksi.. Vaikka just olisi käynyt pissalla niin heti kun saa puhtaat päälle niin tulee kakka housuun. Mutta kai sekin alkaa kohta sujumaan..

Wappu.

Vappu-aattona oltiin koko päivä isomummulassa pikkumiehen kanssa, oltiin ulkona puhaltamassa saippuakuplia ja sisällä juotiin simaa ja syötiin munkkeja; 

 mmm, munkkeja.. 

(pikkumiehellä on puolet naamasta pipinä kun putosi viime viikolla sängyltä pää edellä lattialle, pöydänkulman kautta...)

Illalla pikkumies lähti mummun kanssa entisten naapureidemme vappu-"bileisiin" (heilläkin on 3 lasta) ja minä lähdin kaveriporukan kanssa tuttavapariskunnalle istumaan iltaa. Isäntäväki todellakin yllätti kaikki paikalla olleet kun yhtäkkiä toivat keittiöstä skumppaa ja sanoivat että saa onnitella tuoretta avioparia. He olivat päivällä käyneet maistraatissa! 

Istuttiin sitten iltaa, grillattiin ja syötiin mahat täyteen kaikkea hyvää. Ruokasnapsina toimi absintti (hyi, yök!). 

Myöhemmin tilattiin taksi ja lähdettiin Porvoon keskustaan, käväistiin ensin Barracudassa mutta matka jatkui Rilloon/Bepopiin jossa oltiin sitten loppuilta.. tai yö. 

Lähdin kaverille yöksi, mikä sinänsä oli hassua sillä kaverini lähti muualle :D No onneksi hänen avopuolisonsakin on minun hyvä kaverini joten me kävelimme yhdessä niille, höpöteltiin pari tuntia ja nukahdettiin sitten sohville. Aamulla nauratti, koska nukuimme viimekin vappuna "yhdessä" (siis kaikki samassa huoneessa). :) 

Puolenpäivän aikoihin uskalsin jo ajaa autoa joten lähdin äitille, siellä syötiin "vappulounas" ja köllöteltiin vähän aikaa ennenkun lähdimme pikkumiehen kanssa ajelemaan kotiinpäin. No kotimatkalla keksin että mennään nyt vielä tädilleni, joten mentiin sinne kahville. Kotona oltiin joskus puoli yhdeksän maissa sitten.. 

Huomenna pitäisi siivota ja pyykätä, ja ennenkaikkea levätä kun maanantaina alkaa taas työ&päiväkoti-rumba.