Iltapäivällä lähdimme vaarantamaan kehä ykkösen liikennettä, määränpäänä Kannelmäki. Yllätyin kuinka nopeasti oltiinkin perillä, ennen kesti aina helposti tunti-puolitoista ajaa sinne tai muualle stadiin. Totesin siinä samalla että ei ehkä ollutkaan niin pöllö ajatus muuttaa tänne Sipooseen, vaikka alussa iski pieni angsti siitä että mitä tulikaan tehtyä!
Käytiin tosiaan erään mamma-kaverin luona jolla on Wiltsun ikäinen tyttö, sekä vajaa pari kuukautta vanha tyttövauva. Meinasi jo paniikki iskeä kun en muistanut miten noin pientä pidetään sylissä!
Wiltsulla ja Kaislalla oli taas tosi kivaa yhdessä, vaikkei ne puhukaan samaa kieltä niin jutut sekä leikit luistavat mainiosti. (William ymmärtää melkein kaiken mitä hänelle sanoo suomeksi mutta hän vastaa aina ruotsiksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti