Pikavisiitti sairaalassa.

Mulla rupesi toissa yönä särkemään pohjetta ihan älyttömästi, se turposi vähän ja polvi turposi ja oli hieman sinertävä mutta ajattelin että mulla oli varmaan vaan joku suonenveto. 
Aamulla menin töihin, vaikka käveleminen sattui ja pohjetta särki. Olin pari tuntia kassalla, oli pakko heittää toinen kenkä pois jalasta kun tuntui epämukavalta. Jalka tuntui ihan kylmältä ja käveleminen sattui vielä enemmän. 
Soitin sitten työterveyshuoltoon ja ne olivat sitä mieltä että kannattaisi käydä näyttämässä jalkaa siellä. Lähtin sitten puoli kolmelta töistä kohti Korson terveystaloa. 
Pääsin heti lääkärille ja kerroin hänelle oireista. Hän kyseli perusjuttuja ja kun kerroin hänelle nilkkaleikkauksestani niin ilme muuttui. Hän sitten vertaili molempia jalkoija, väänteli ja puristeli ja sanoi että kipeä pohje on paljon kovemman tuntuinen ja ilmiselvästi turvoksissa.
Sitten hän sanoi; "älä nyt hermostu, mutta mun on pakko laittaa sut kiireellisenä tapauksena Porvoon sairaalaan koska mä epäilen että sulla on veritulppa" .
Sain paperin käteen ja käskyn että sinne sairaalaan piti lähteä nyt heti! 
Joten lähdettiin kohti Porvoota, naapurini toimi kuskina kun en pystynyt ajamaan autoa. 
Oltiin neljältä Porvoon sairaalaan päivystyspolilla, annoin lähetteen hoitajalle joka katsoi ensin paperia ja sitten minua ja taas paperia. Siihen tuli toinen hoitaja joka luki myös paperia ja sitten mulle sanottiin että viikonloppuisin ei voi ultrata, joten pitää nyt katsoa mitä lääkäri sanoo. Sain käskyn mennä odotustilaan istumaan ja piti mennä sanomaan jos kipu on niin pahaa että tarvitsen särkylääkettä. Tunnin verran kärvistelin odotustilassa, ilman lääkettä, kunnes multa tultiin mittaamaan verenpaine. Lääkäri kävi odotustilassa kysymässä että olenko raskaana johon vastasin että en ole. "Okei" oli vastaus ja sitten hän lähti.
Silloin hoitaja tuli ja pyysi minut mukaansa, mut vietiin polin puolelle makaamaan. Makoilin taas n. tunnin siellä ennenkuin lääkäri tuli taas kyselemään että olenko kaatunut tai olenko ollut kännissä? Vastasin luonollisesti että en ole. Hän väänteli ja käänteli jalkaa ja kysyi minulta että onko jalka kipeä, onko se turvoksissa, onko se sinertävä. Vastasin vaan että "ööh, no onhan se.." ja hän kirjoitteli vastauksia paperille. Sitten hän taas lähti ja mä makoilin taas tunnin siellä tietämättä mistään mitään. Sitten hoitaja tuli ottamaan verikokeita ja sydänfilmin, jonka jälkeen mä TAAS makoilin siellä. 
"Onneksi" ex-avomieheni, lapseni isä, on sairaalassa töissä vartijana joten hän tuli hetkeksi juttelemaan. Juuri silloin hoitaja tuli sanomaan että he päästävät minut kotiin koska lääkäri epäilee että minulla on ruusu. Sain antibiootteja ja särkylääkettä, viikon verran saikkua ja mut passitettiin kotiin ja pyydettiin ottamaan yhteyttä jos jalka ei parane antibiooteilla. 


Että tämmöinen perjantai-ilta...