Tällä kertaa lapsi ei kiukuttele vaan mamma.
Jotenkin tuntuu taas siltä että kaikki menee päin mäntyä. Suututtaa. Itkettää. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Mulla on ensi maanantaina synttärit. No ei se nyt oo mikään iso juttu, oon koko päivän töissä ja sitten hengaillaan kotona Wiltsun kanssa. No big deal.
Lauantaina meille tulee pari sukulaista kakkukahveille ja sain järkättyä niin että Wiltsu menee kahvikekkereiden päätteeksi mummulle yökylään ja mä kutsun kaverit kylään.
Kutsuin.
Ekat oharit. Tokat oharit. Kolmannet oharit. Neljännet oharit. Nyt ei enää kiinnostakaan..
Nyt kun luen tätä tekstiä itse niin tajuan kuinka lapselliselta kuulostan, mutta tämä oli kuitenkin tärkeä juttu mulle. En oo nähny kavereita pitkään aikaan ja olisi ollut kiva saada kaikki yhtä aikaa paikalle. Viime vuonnakaan en varsinaisesti viettänyt synttäreitä koska silloinkin useimmat tekivät oharit.
No enää en ainakaan aio "järkätä" mitään kun ei se kuitenkaan toteudu.
Eli lauantaina vietän synttärit, luultavasti yksin, kotisohvallani. Happy Birthday to me.
Wolf Game Undantag: Unika scenarier, Regelklargöranden, Spelartvister
6 kuukautta sitten
4 kommenttia:
Voi ei! En voi edes kuvitellakaan miltä sinusta tuntuu.. :(
Äsch vad tråkigt. Verkligen, du har nog all rätt att vara missnöjd. Det är ju inte så lätt att få barnvakt och ordna ledig kväll, man skulle då tycka att ens någon skulle ställa upp. :(
Cheer up, ja kan fast komma o viettä kvällen me dej om du vill. Vi kan fast se på leffor, fa ut o cruisa om pengarna räcker till eller någå. Ja bjuder fast på middag eller någå, alltin hittar man på någå. :)
Jos itelle joku juttu on tosi tärkeä ja se ei sit onnistukaan niin on ihan oikeutettua olla surullinen/vihanen. Ei siinä oo mun mielestä mitään lapsellista että tulee paha mieli jos ihmiset ei tuu bileisiin. Kyllä mullekin tulis paha mieli samassa tilanteessa...
Lähetä kommentti