Täällä sattuu ja tapahtuu..

Perjantaina tehtiin pieni reissu Nikkilän terveysasemalle, ja sieltä tultiin sitten saikkulappu ja lääkereseptit kädessä. Pikkumiehen diagnoosit olivat silmätulehdus ja korvatulehdus. Apteekkiin upposi vähän päälle 30€. 
Nyt on sitten viikon antibioottikuuri sekä silmätippakuuri, 2 kertaa päivässä pitää antaa molempia. 
Nostan tässä vaiheessa hattua pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmille, koska tää lääkerumba on kyllä niiiin rankkaa. Antibiootit maistuvat pahalle ja kerran ne on jo syljetty suusta. Piti keksiä jotain, joten nyt hän saa namia joka lääkkeenoton jälkeen. *maailmanparasäiti* Silmätipat tuntuvat myös inhottavalta ja tekisi niiin mieli hieroa silmiä. No siihen keksittiin "silmien räpsytys-laulu" jota lauletaan aina tippojen laiton jälkeen ja räpsytetään silmiä. Toimii. 

Lapsihan on tottunut pääsemään ULOS leikkimään sen 2-4 kertaa päivässä, ja nyt hän ei ole päässyt kertaakaan kolmeen vuorokauteen joten voitte kuvitella että täällä on kiukuteltu, koeteltu hermoja ja kiipeilty pitkin seiniä.
Tänäänkin pikkumiehen piti mennä pesemään kädet ja kun tulin vessaan niin hän harjasi pottaa vessaharjalla ja puolet vessapaperinrullasta oli ympäri vessaa. Ei naurattanut. 
Ja tässä illalla laitoin hänet sänkyyn ja menin keittiöön hakemaan lääkkeet. Olin poissa hänen huoneestaan n. 15 sekunttia, ihan seinän toisella puolella, ja sillä aikaa hän päätti sukeltaa sängyltään naama edellä Duplo-laatikkoon. Ja senhän näkee nyt myös naamasta, MOLEMMAT silmät ovat mustana. 

Huomenna ois päiväkotipäivä, en tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Lapsella on naama ihan sininen ja ei oo ollut taas kolmeen päivään päiväkodissa, joten energiaa varmaan riittää. No, se on huomisen päivä murhe. Kai ne taas kertovat sitten miten on käyttäydytty..